Elämää muuttava kokemus

"Why do you go away?
So that you can come back. So that you can see the place with new eyes and extra colors. And the people there see you differently too.
Coming back to where you started is not the same as never leaving."
- Terry Pratchett

Hei!
Tämä taitaa olla viimeinen blogikirjoitus tästä vaihtovuodesta. Ihan hullua, että aika on mennyt näin nopeasti ja vaihtovuosi lähsestyy loppua. Tuntuu, että tää vuosi on ollut super pitkä ja että oon ollut täällä kauemmin kuin vajaat 10 kuukautta, mutta viimeset kuukaudet on menny tosi nopeesti.
Tää ajan loppuminen tuli vähän puskan takaa, koska yritin välttää lähtemisen miettimistä ja yhtäkkii sitä ei voi enää välttää.
Lento lähtee 2.7 yheksältä illalla ja seuraavana päivänä ollaan perillä noin 17.20 Suomen aikaa.
Luvassa on vielä viimeinen koe ja mahdollisimman paljon ajan viettämistä kavereiden ja host perheen kanssa.

Niin kuin jo viime postauksessa mainitsin, mulla on tosi ristiriitaset fiilikset lähtemisestä. Samaan aikaan kun harmittaa tän vuoden loppuminen ja kaikkien hyvästeleminen, oon tosi innoissaan kotiin palaamisesta. Molemmat tunteet vahvistuu joka päivä kun aika vähenee. Parhaiten voin kuvata sitä jatkuvasti muuttuvana aaltona. Yhessä hetkessä kun on hauskaa kavereiden kanssa tulee jälkeenpäin haikee fiilis kun ne hetket on loppumassa. Mutta ihan hetkessä voin innostua ajatuksista mitä pääsee tekemään taas Suomessa.
Tietysti on ihana nähdä perhe ja kaverit taas mutta nyt oon innoissaan myös ihan pikku jutuista kuten koiralenkeistä läheisessä metsässä, ruisleivästä, karjalanpiirakoista, kalakeitosta, suomalaisesta maidosta ja herkuista sekä kaikesta muusta ruuasta mitä täällä ei saa, julkisesta liikenteestä, kaupungista, HELSINGISTÄ, kahviloista, lyhyestä matkasta leffateatteriin, pyöräilystä ja kaikista muista jutuista joita voisin listata koko päivän.

Koitan keskittyä vaan positiivisiin asioihin mitä tulee kotiin palatessa aina kun alkaa ahdistaa lähteminen ja pakkaaminen. Se on mielestäni yksi isoin asia jonka olen oppinut. Positiiviseen keskittyminen ja stressin sekä huonojen fiilisten hallitsiminen. Tietysti aina välillä stressaa (helposti stressaantuva ihminen kun olen) ja harmittaa mutta ennen tätä vuotta huonot fiilikset valtasi kaiken ja pilasi koko päivän. Nyt pääsen helpommin yli näistä tunteista ja olen postitiivisempi.
Yleisesti tuntuu myös, että olen paljon onnellisempi tämän vuoden myötä. Täällä pääsi hetkeksi pakoon Suomen normiarkea, lukion ylikuormitusta, tulevaisuuden ja jatko-opiskelun huolia sekä kaikkea muuta turhaa stressiä. Täällä sai kokea niin paljon uutta ja kivaa, koulu on rentoa ja helppoa, sekä aikaa oli muullekkin kuin koululle. Ja kun pääsi irti negatiivisista asioista jotka yhdistin Suomen arkeen, aloin arvostaa Suomea ja pieniä itsestäänselvyyksiä paljon enemmän. Tämän vuoden myötä Suomesta on muodostunut tämmöinen ihannoitunut kuva, joka ei ehkä vastaa sitä mihin palaan.
Eniten pelkään että mun tän hetkinen onnellinen ja ilonen mindset katoaa kun Suomen normiarki alkaa.

Mutta vaikka negatiiviset pirteet tulee takaisin normi arjen kanssa, osaan nyt nähdä myös ne positiiviset puolet kirkkaammin ja muistuttaa kuinka ikävä mulla oli näitä asioita jotka aiheuttaa tätä negatiivisuttaa välillä

Oon suurimmaksi osaksi kuitenkin niin innoissaan niin monista asioista mitä Suomessa odottaa. Oon myös innoissaan tulevaisuudesta kun täyttää 18, lukio on ohi ja pääsee opiskelemaan ja pystyy matkustella vapaammin ja itsenäisemmin. Oon aina rakastanu matkustamista, mutta tän vuoden aikana on saanu ihan uuden innostuksen ja perspektiivin matkustamiseen. Haluan nähdä ja kokea eri paikkoja ja kulttuureja niin paljon kuin mahdollista.

Vaihtovuosi on todellakin elämää muuttava kokemus ja paras päätös mitä oon ikinä tehnyt. Oon ikionnelinen ja kiitollinen tästä mahdollisuudesta ja ihanasta vuodesta. Tää on ollu enemmän ku mitä oisin ikinä osannu kuvitella.

Nähdään pian!
- Micaela